Ajatuksia koulutusmatkalta Sveitsissä

Hyvä kädentaito syntyy tarkkuudesta, ymmärryksestä ja kyvystä huomioida potilaan ja kudoksen yksilölliset reaktiot. Koulutusmatka Sveitsiin tarjosi mahdollisuuden syventyä juuri näihin asioihin.

Kutsu Sveitsiin

Elokuussa työni vei minut koulutusmatkalle Sveitsiin. On aina erityisen hienoa päästä jakamaan osaamistani myös Suomen ulkopuolella ja työskentelemään kollegoiden kanssa, jotka jakavat intohimoni lymfaterapiaan.

Nina ja minä Zürichissä.

Kutsun takana oli Nina, jonka olen tuntenut jo pitkään. Sain häneltä ensimmäisen puhelun seitsemän vuotta sitten, kun hän opiskeli Földi-klinikalla Saksassa. Pari vuotta sitten Nina osallistui myös Suomessa järjestämääni Vodder-lymfaterapiakoulutukseen syventääkseen edelleen tietojaan ja taitojaan.

Yhteydenpitomme on jatkunut vuosien ajan. Nina soittaa edelleen keskustellakseen erilaisista potilastilanteista, pohtiakseen kliinisiä ratkaisuja ja saadakseen toisen ammattilaisen näkökulmaa omaan työhönsä. Arvostan hänessä erityisesti jatkuvaa halua oppia ja kehittyä sekä sitä huolellisuutta ja nöyryyttä, jolla hän suhtautuu potilaisiinsa.

Yksilöllistä ohjausta

Harjoittelussa pysähdyimme otteen pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Matkan kahtena ensimmäisenä päivänä työskentelimme intensiivisesti Ninan työhuoneessa Zürichissä sekä hänen kotistudiossaan. Kävimme läpi erilaisia potilastapauksia, kertasimme ja hioimme perusotteita, teimme muun muassa rintasyöpäpotilaalle hoidon kaikkine erikoisotteineen ja lonkan alueen käsittelyn.

Pysähdyimme myös tekniikan aivan perustavanlaatuisten kysymysten äärelle. Miten kudos liikkuu ja palautuu otteen aikana? Mitä tarkoittaa tekniikan ”nolla” eli vaihe, jossa paine vapautuu ja kudos palautuu? Miten terapeutti kannattelee oman yläraajansa painon niin, ettei käden oma paino jää kudokseen? Miten sormet ja käsi pysyvät yhtenäisenä kokonaisuutena, kun liike tuotetaan otteesta riippuen koko yläraajasta, kyynärpäästä tai ranteesta?

Juuri näistä yksityiskohdista rakentuu alkuperäinen Vodder-tekniikka: paineen, suunnan, rytmin, kudoksen liikkeen ja palautumisvaiheen tarkasta yhteensovittamisesta. Vodder-tekniikan erityisyyttä on vaikea selittää pelkillä sanoilla.

Yksilöllisessä ohjauksessa voidaan pysähtyä hyvin pieniltä vaikuttavien yksityiskohtien äärelle. Missä terapeutti seisoo suhteessa potilaaseen? Millainen tyyny tukee potilaan päätä tai polvia ja mahdollistaa samalla terapeutin hyvän työskentelyasennon niin, ettei hoidon rytmi katkea tyynyjä, pyyhkeitä tai peittoa siirrellessä?

Nämä eivät ole vain mukavuuteen liittyviä yksityiskohtia, vaan osa laadukasta terapiaa, jossa huomioidaan kudos, hermoston reaktiot - koko hoitotilanne.

Lymfaterapia ei ole valmiin kaavan mekaanista toteuttamista. 

Potilastilanne: CRPS

Yksi Ninan potilaista sairastaa alaraajan CRPS:ää. Tapaturman alkuvaiheen hoito oli viivästynyt ja lähtötilanne oli vaikea. Potilas kertoi aikaisempien käsittelyjen lisänneen hänen kipuaan.

Hän oli kuullut Ninasta ja hakeutunut tämän vastaanotolle. Potilaan kertoman mukaan kipu oli lymfaterapiajakson aikana vähitellen lievittynyt ja hän oli pystynyt luopumaan kyynärsauvoistaan. Nyt Nina halusi saada lisää työkaluja erityisesti tämän potilaan yksilölliseen hoitoon.

Kertasimme erikoisotteita ja näytin, kuinka säären, nilkan ja akillesjänteen alueen kudosten sekä lihaskalvojen liikkuvuutta voidaan lisätä ilman, että käsittely voimistaa kipua.

Tilanne tiivisti olennaista terapeuttisesta ajattelusta. Turvallinen työskentely edellyttää potilaan ja kudoksen reaktioiden jatkuvaa huomioimista sekä kykyä muuttaa omaa tekemistä niiden mukaisesti.

”Ei noin, vaan näin” ei riitä opetukseksi

Sveitsin päivät vahvistivat edelleen luottamustani omaan osaamiseeni kouluttajana.

Kun itse opettelin tätä tekniikkaa yli 30 vuotta sitten, sain usein ohjeeksi: ”Ei noin, vaan näin.” Näin kyllä, millaiseen lopputulokseen minun piti päästä, mutta en välttämättä ymmärtänyt, miten saavuttaisin tuon ”näin”.

Tasapainoon, koottu kivipino Sveitsin Alpeilla. Kivipino kuvaa samalla oppimista, kokemuksen karttumista ja tasapainoa: yksikään kerros ei synny ilman edellisiä.

Ehkä juuri siksi minulle on tärkeää, ettei opetus jää vain oikean liikkeen näyttämiseen. Haluan auttaa opiskelijaa ymmärtämään, mistä ote rakentuu, miten kudos liikkuu ja mikä hänen omassa työskentelyssään estää otetta toimimasta. Joskus hyvin pienikin korjaus muuttaa koko otteen.

Muistan silti edelleen itsekin, miten vaativaa alkuperäisen Vodder-tekniikan oppiminen on. Nina sanoikin harjoittelun aikana: ”Miten tämä voi olla näin vaikeaa?” Juuri tämän muistaminen tuo opetukseeni nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja sitä kuuluisaa pitkää pinnaa . 

Olen suorittanut opettaja-auskultointini kahdesti: ensin Suomessa ja myöhemmin Itävallassa, jossa sain oppia suoraan Hildegard Wittlingeriltä. Hildegard ja hänen miehensä Günther Wittlinger olivat Emil ja Estrid Vodderin nimeämiä työnsä jatkajia. He perustivat ensimmäisen Dr. Vodder -koulun Walchseehen, Itävaltaan. Manuaalinen tekniikka muuttuu helposti siirtyessään ihmiseltä toiselle, ja siksi koen vastuukseni välittää Vodder-tekniikan perusperiaatteet eteenpäin alkuperäistä opetuslinjaa vaalien. Sertifikaatti ei tee valmiiksi, vaan on vasta oppimisen alku.

Matka maailmalle jatkuu

Sveitsin matka vei minut hetkeksi pois arjesta. Kauniit maisemat, ympäristön siisteys sekä ihmisten ystävällisyys ja tapa huomioida toisensa tekivät hyvää. Tunsin siellä olevani jollakin tavalla kotona, samalla tavoin kuin olen usein tuntenut Itävallassa.

Viikko kului nopeasti. Sain kokea aitoa vieraanvaraisuutta: kaikki oli järjestetty niin, ettei minun tarvinnut huolehtia käytännön asioista. Minua kosketti erityisesti se, miten avoimesti osaamistani arvostettiin. Se palautti näkyviin jotakin sellaista, mikä oman arjen keskellä oli ehkä päässyt unohtumaan.

Matka sai minut pohtimaan myös omaa hyvinvointiani. Ninan terveelliset elämäntavat ja tietämys ravinnosta saivat minut tarkastelemaan, miten itse syön, mitä kehoni tarvitsee ja miten eri ravintoaineet vaikuttavat sen toimintaan. Ammatillisten oivallusten lisäksi matkalta jäi mukaan halu pitää parempaa huolta myös itsestäni.

Matkan kruunasi yhteinen kolmen päivän loma Sveitsin Alpeilla! Vaelsimme henkeäsalpaavissa alppimaisemissa. Keskustelumme potilastilanteista, lymfaterapiasta ja alan tulevaisuudesta jatkuivat usein myöhään iltaan ihanassa alppitalossa, josta näkyivät sekä auringonnousu että -lasku.

Samalla oma suuntani vahvistui. Haluan tulevaisuudessa kouluttaa enemmän kansainvälisesti ja viedä eteenpäin sitä kädentaitoa, kudoksen kuuntelemista ja terapeuttista ajattelua, jota olen saanut oppia ja kehittää vuosikymmenten ajan.

Kiitos, Nina ja Andi